Kyläkaupat olivat aikojen alussa niitä tärkeimpiä kohtauspaikkoja, olivathan ne ainoita ostospaikkoja, sekä ruoka-, että muille hyötytavaroille pienemmissä kylissä. Vuosien kuluessa, teollisuuden ja teknologian edistyessä monet kyläkaupat ovat joutuneet lopettamaan. Tilalle on tullut suuria kauppaketjuja ja -keskuksia.
Kaikesta on tullut suurta ja teollista. Jopa joistakin aikoinaan pienistä kyläkaupoista on tullut suuria, jopa jättimäisiä, kuten esimerkiksi Veljekset Keskisen Kyläkauppa Tuurissa. Keskinen on tämän hetken suurin yksityinen tavaratalo, jonka kehitys alkoi pienestä Tuurin kyläkaupasta vajaat sata vuotta sitten. Myynti kyllä kulkee, paikalla on vetovoimansa, ihmisiä virtaa linja-autoittain, mutta paikalla ei ole enää samaa vanhanajan karismaa, kuin aikoinaan kun se perustettiin. Kyläkaupasta on tullut kuin ostosparatiisin Disneyland.
Kylmät supermarketit
Nykyajan marketeista puuttuu identiteetti. Makkaroita ei enää paketoi kylän naurava Margarita, eikä ovella tervehditä. Ostostapahtumasta on tullut monotoninen ja tylsä. Astu sisään, valitse tuotteesi, osta ja maksa ja lähde kotiin. Näin toimivat nykyajan kauppareissut. Monelle se kuitenkin toimii. Ei meillä ole enää aikaa keskustella naapureiden kanssa. Aika on kortilla ja aika kuten kaikki muukin mitataan rahassa. Joillekin merkitsee enemmän ostaa paljon ja halvalla, kuin ostaa vähän ja laadukasta sekä kestävää.
Monia tämä nykyajan meininki ei jaksa kiinnostaa, ei ole koskaan kiinnostanut. Siksi niitä, jotka vaalivat vanhaa, on aina vain enemmän. Lisäksi jotkut ovat uskaltautuneet perustaa uudestaan vanhanaikaisia kyläkauppoja, joissa on oma henkensä ja vetovoimansa. Näin esimerkiksi Säyneisissä Nilsiän ja Juankosken rajalla, jonne saatiin pelastettua vanha kyläkauppa PeeÄssä takaisin.
Vanha vetää puoleensa
Kyläkaupoilla ei ole helppoa, varsinkaan pienissä kunnissa – yksinkertaisesti koska ei ole tarpeeksi asiakkaita, tai koska kunta tahi kylä on pieni ja varsin kaukana suurasutuksesta. Suurimmissa kaupungeissa sen sijaan vanhan kyläkaupan perustaminen on turvatumpaa ja jopa näyttää siltä, että uusiin kauppakeskuksiinkin perustettaisiin uusia vanhanajan kyläkauppatyylisiä putiikkeja. Vanha vetää puoleensa – sekä kyläkauppa toiminnan henki. Ihmiset voivat paremmin, kun tekevät ostoksensa pikku kaupassa, joissa heitä tervehditään, kysellään kuulumisia, tarjotaan palveluja henkilökohtaisesti, kääritään nakkipaketti juuri heille jne. Kyse on pienistä, mutta kuitenkin suurista asioista.
Kyläkaupan vetovoima, eli ihmisläheisyys on luultavasti se tärkein tekijä, vaikka aina sekään ei voi taistella rahakoneistoa vastaan. Pienissä kunnissa taistellaan kyläkauppojen puolesta, missä suurkaupungeissa kyläkaupalla on tiettyä vintage-arvoa ja kyläkauppa idea on tavallaan ajankohtaista ja muodikasta. Oli miten oli, kyläkaupan veto- ja viehätysvoimaa ei isommat tavaratalot päihitä. Kyläkauppa on aina kyläkauppa.
